EDUSKUNNAN AMMATIT

Eduskunta on tärkeä poliittinen elin, sillä se säätää kaikki Suomen lait ja päättää valtion talouteen liittyvistä asioista. Eduskunnan päätöksiin kuuluu myös pääministerin valinta ja eduskunta on velvollinen valvomaan hallituksen toimintaa. Eduskunnassa hyväksytään kaikki tärkeimmät kansainväliset sopimukset, jotka koskevat ja sitovat Suomea. Eduskuntatyö pyörii kansanedustajien ympärillä, mutta eduskunnassa työskentelee myös monia muita, joiden työpanos ei välttämättä näy samalla tavalla ulospäin kuin kansanedustajien. Tässä artikkelissa kerromme, keitä eduskunnassa työskentelee ja mitä heidän työnkuvaansa kuuluu. Jos politiikka kiinnostaa, suosittelemme tutustumaan myös muihin sivustomme artikkeleihin.

KANSANEDUSTAJAT
Eduskunta on kansanedustajien työpaikka ja paikka, jossa tehdään Suomea koskevat päätökset. Vaaleilla valitut kansanedustajat käyttävät lainsäädäntövaltaa, mutta osallistuvat myös lakien valmisteluun ja vaikuttavat yhteiskunnan toimintaan monella tavoin. Edustajat osallistuvat myös kansainväliseen työskentelyyn ja matkustavat työssään paljon. Kansanedustajan työ on luottamustoimi, joten he eivät saa työstään palkkaa vaan palkkiota. Palkkioiden suuruuksista keskustellaan jatkuvasti.

AVUSTAJAKUNTA
Jokaisella kansanedustajalla on oikeus eduskunta-avustajaan, ja avustajat toimivat usein kansanedustajien tärkeinä “oikeina käsinä”. Avustajan tehtävään ei tarvita muodollista pätevyyttä, ja paljon keskustelua onkin käyty valintaprosesseista ja siitä, että osa kansanedustajista on palkannut sukulaisiaan hoitamaan avustajan tehtävää.

Kansanedustajien avustajien työnkuva on moninainen, mutta tyypillisesti avustaja lukee edustajan puolesta tekstejä, kuten kirjeitä ja sähköposteja, ja hoitaa edustajan viestintää hänen puolestaan. Kun kansanedustaja voi siirtää osan arkisista toimistaan avustajan hoidettavaksi, jää hänelle enemmän aikaa varsinaisen työnsä hoitamiseen.

EDUSKUNNAN KANSLIA
Hallinnollisesti kansanedustajien avustajat työskentelevät Eduskunnan kansliassa. Pääsihteerin johtamassa kansliassa työskentelee yli 400 virkamiestä, ja kanslian tärkeimmät työtehtävät liittyvät täysistunto- ja valiokuntatyöhän, hallintoon ja turvallisuuteen, tieto- ja viestintäpalveluihin sekä kansainvälisiin asioihin. Kanslia siis toisin sanoen omalla toiminnallaan luo eduskuntatyöskentelyn mahdollistavat olosuhteet. Virkamiehet ovat omien erikoisalojensa ammattilaisia, ja heidät valitaan monivaiheisten rekrytointiprosessien jälkeen.

EDUSKUNNAN KIRJASTO
Eduskunnan yhteydessä toimii kirjasto, joka on kaikkien kansalaisten vapaassa käytössä. Kirjasto keskittyy eduskunnan tietotarpeiden täyttämiseen, mutta se tarjoaa myös tietoa kaikille eduskunnasta, oikeudesta tai yleensä yhteiskunnasta kiinnostuneille. Eduskunnan kirjastossa työskentelee informaatioalan koulutettuja ammattilaisia, jotka osaavat auttaa kiperimmissäkin tiedonhakuasioissa.

POLITIIKAN TOIMITTAJAT
Eduskunnan työskentelyä seuraa jatkuvasti ja säännöllisesti suuri joukko median edustajia. Yhteensä noin parilla sadalla toimittajalla ja kuvaajalla on akkreditoitu pääsy eduskuntaan. Näiden lisäksi eduskunnassa vierailee epäsäännöllisemmin satoja muita toimittajia haastattelemassa edustajia tai seuraamassa eduskunnan ja valiokuntien työskentelyä.

Myös eduskunnassa työskentelee tiedottamiseen erikoistuneita henkilöitä, jotka tiedottavat eduskunnan toiminnasta ja päätöksistä ulospäin. Tehtävä on vaativa ja edellyttää sopivaa koulutusta, jotta virheiltä vältytään.

NÄKYMÄTTÖMÄT AMMATIT: SIIVOOJAT, VAHTIMESTARIT, KOKIT JA MUUT
Kuten missä tahansa suuressa organisaatiossa, myös eduskunnassa työskentelee suuri määrä siivoojia ja vahtimestareita, joiden ansiosta tilat pysyvät edustuskelpoisina ja kulkeminen on vaivatonta. Erityisen tärkeä tehtävä on vahtimestarin työ, sillä vahtimestarien tulee muistaa ulkoa kaikki edustajat ja monet muut eduskunnassa säännöllisesti asioivat henkilöt.

Eräs ammattikunta, joka ei välttämättä näy ulospäin, on kääntäjä. Tyypillisesti tärkeimmät asiakirjat on käännettävä ainakin ruotsiksi, toisinaan myös saameksi ja englanniksi. Suomessa kaikki tieto on oltava saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi, jotta jokainen niin kutsutusti kantasuomalainen voi saada tietoa omalla äidinkielellään.