Tietokone – välttämättömyys politiikan seuraamiselle?

Sosiaalisen median rooli kasvaa koko ajan suuremmaksi myös politiikan maailmassa ja moni onkin alkanut ihmetellä, tapahtuuko enää mitään internetin ulkopuolella. Onko poliittinen osallistuminen ja toisaalta myös uusien äänestäjien houkutteleminen nykyään vain pelkkää somettamista ja internetin käyttöä?

Se, onko tietokoneiden ja internetin mukaan tulo ongelma vai ei, on asia, jota emme tässä käsittele. Sen sijaan pohdimme ennemminkin sitä, mikä on lisännyt tietotekniikan käyttöä poliittisessa osallistumisessa ja ehdokkaiden kohtaamisessa. Politiikasta ollaan yhtä lailla kiinnostuneita kuin ennenkin. Nuorten kiinnostus on jopa viime vuosina lähtenyt selkeään nousuun; halua tulla kuulluksi, ilmaista omat mielipiteensä ja vaikuttaa päätöksentekoon löytyy, ja siihen tarvitaan ennen kaikkea helppo ja tuttu kanava. Varsinkin nuorten tapauksessa tietokone on luonnollinen väline.

Tietotekniikasta on tullut isompi osa arkea

Koska nykyään yhä useampia asioita voidaan hoitaa netin kautta, ei ole ollenkaan ihme, että kodin tietotekniikkaan myös panostetaan enemmän. Kotiin tarvitaan toimiva ja mahdollisimman nopea internetyhteys ja erilaisia lisäpalveluita, kuten vaikkapa suoratoistopalveluita, joiden kautta tietokoneesta tulee suoranainen viihdekeskus. Esimerkiksi imac 27 on jo sen verran iso tietokone, että yksin asuvan ja vähän telkkaria katsovan ei tarvitse hankkia televisiota lainkaan. Televisoitujen vaaliväittelyiden lisäksi tietokoneella pääsee käsiksi vaikka kuinka moneen muuhunkin lähteeseen, kun tavoitteena on muodostaa oma mielipiteensä jostain poliitikosta tai puolueesta.

Toki tietokoneilla tehdään myös töitä, ja varsinkin näin korona-aikana huomattiin, että yhden jos toisenkin kokouksen olisi voinut jättää pitämättä ja ne kaikkein tärkeimmätkin kokoukset voidaan pitää etäyhteyden avulla esimerkiksi Skypessä. Näin ollen myös poliittinen osallistuminen on luonnollisesti entistä enemmän painottunut nettiin. Sitä kautta on helppo olla yhteydessä omaan yleisöönsä, joka puolestaan levittää viestiä yhä laajemmalle joukolle.

Kaikessa lyhykäisyydessään voidaan siis sanoa, että tietokoneet ovat tulleet osaksi politiikkaa siinä missä minkä tahansa muunkin elämän osa-alueen kohdalla. Tietokoneet ja internet ovat helpottaneet poliittista osallistumista siinä mielessä, että esimerkiksi somessa saa yhteyden pääministeriin varsin helposti eikä poliitikko olekaan enää vain joku kaukainen Helsingin herra.

Kaikki eivät hyödynnä kaikkia viestintäkanavia

Politiikassa monipuolisuus on valttia. Vain yhtä tiedotuskanavaa hyödyntävä ehdokas ei todennäköisesti tule menemään läpi, koska sitä kautta hän ei tavoita tarpeeksi äänestäjiä. Politiikan seuraajat ovat jakautuneet karkeasti kahteen luokkaan: niihin, jotka tulevat toreille tapaamaan ehdokkaita kasvotusten ja niihin, jotka luottavat yksinomaan nettiin.

Tutkimusten mukaan vaalikoneet ovat auttaneet erityisesti nuoria löytämään itselleen mieluisia ehdokkaita ja puolueita. Nuorison keskuudessa vaalikoneiden ääreen houkuttaa erityisesti helppous: muutaman kymmenen minuutin työllä saa eteensä useamman ehdokkaan, joka ajattelee kanssasi edes joten kuten samalla tavalla.

Varsinkin vanhempi väestö, joka on melko usein myös epävarma omista tietoteknisistä taidoistaan, luottaa edelleen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen torilla. Pullakahvien juonti ehdokkaan kanssa jutustellen on monille jopa vuosikymmeniä jatkunut perinne. Ja edelleen toreilla on jaossa lentolehtisiä, kyniä, pinssejä ja muuta mukavaa – tapahtumasta jää siis kirjaimellisesti jotain käteen.

Poliitikot tiedostavat sen, että osa äänestäjistä ei esimerkiksi saavu toreille näitä tapaamaan. Näin ollen jotkin poliitikot käyttäytyvät aivan eri tavoilla sosiaalisessa mediassa kuin torilla. Ja vaikka somessa poliitikko esiintyykin omalla naamallaan ja nimellään, voi käytös silti olla aivan päinvastaista verrattuna torilla päivystävään lupsakkaan henkilöön. Jotkin poliitikot ovat laskeskelleet tämän tarkoin ja hyödyntävät eri yleisön läsnäoloa. Äänestäjän kannattaakin siis olla tarkkana, ettei saa jostain poliitikosta liian yksipuolista kuvaa vain tämän torikäyttäytymisen perusteella.